Jumalainen-Kehikko

Jumalainen Kehikko

Pohjustus

Tässä ajatelmassa haluan pohtia lähiympäristöni tilaa moraalisesta näkökulmasta ja niitä asenteita ja ajatuksia, jotka siihen ovat vaikuttaneet, vaikuttuvat yhä, ja mitkä tulevat siihen vielä vaikuttamaan. Ympäristönäni toimii kotimaani Suomen lisäksi länsimaat. Ajatukseni perustuvat minun, perheeni ja ystävieni, kuin myös tuntemattomien havaintoihin.

Väitteeni on se, että niin kutsuttua nykymaailman menoa johtaa ihmisten tiedostettu ja tiedostamaton halu paeta Jumalaa. Tätä nykymaailman menoa selittää moraalinen rappeutuminen, joka väistämättä seuraa pakoa Jumalasta.

Ilmeinen esimerkki tästä on uskontoon kuulumattomien määrän kasvu, jonka voisi selittää kirkkoon kuuluvien, mutta kristillisen elämän ulkopuolella elävien haluun olla maksamatta kirkollisveroa. Itse uskon, että suurin osa ihmisistä jollain tasolla uskoo johonkin yliluonnolliseen. Jotkut uskovat horoskooppeihin ja astrologiaan, toiset kummituksiin ja pahoihin henkiin. Mutta suurin osa uskoo kiistattomaan hyvyyteen ja pahuuteen, tämäkin on itsessään yliluonnollinen uskomus. Jos lapsenraiskaus on aina huono asia, mitenkä tämän voisi selittää luontoon pohjautuen? Emmekö ole vain luonnon muovaamia robotteja, jotka vain vastaavat eri viesteihin ja toimivat ohjelmointinsa ja ympäristönsä puitteissa?

Teoillansa, sanoillansa ja ajatuksillansa ihmiset ohjaavat maailmaa haluamaansa suuntaan, mutta onko tämä suunta oikea? Mistä me edes tiedämme, mikä suunta on oikea?

Meidän ajatuksemme ohjaavat tekojamme ja sanojamme, ja ne puolestaan ohjaavat maailman menoa. Siksi on mielestäni erityisen tärkeää, että me emme pakenisi Jumalaa, vaan etsisimme häntä täydellä sydämmellä.

Jos me pakenemme Jumalaa, mitä me tarkalleen ottaen pakenemme? Ja miten tämä pako ilmenee maailmassa? Näihin kysymyksiin haluan vastata.

Jumala

Sääntöjen maailma

Maailmassa on sääntöjä, jotka määrittelevät miten aine voi käyttäytyä. Näistä säänöistä me käytämme nimitystä luonnonlaki. Laki on sanana hieman harhaanjohtava, sillä meidän ihmisten kehittämät lait ovat pääasiassa kieltäviä, eivät sallivia, kuten luonnonlait ovat. Ihmisten lait kieltävät varastamasta ja tappamasta, mutta mitään ei mainita siitä, saako kansalainen syödä puuroa tasan aamukahdeksalta. Mutta kerta siitä ei ole laissa mitään mainittu, niin silloin sitä ei olla kiellettykään.

Sana sääntö puolestaan kuvastaa käsitettä paremmin, ja siihen liittyen hyvänä esimerkkinä toimii pelit; kun kaksi kaverusta päättää pelata korttia, ja yksi kysyy mitä me pelataan?, ja toinen vastaa paskahousua, niin kysyjähän tässä yrittää selvittää miten monta korttia hänellä saa kerrallaan olla kädessä ja miten hän saa yrittää päihittää vastustajansa. Kysyjä siis haluaa tietää, mitä hän saa tehdä sen sijaan, että mitä hän ei saa tehdä.

Näin ollen voimme ymmärtää lait asioina, mitä emme saa tehdä, ja säännöt asioina, joita saamme tehdä. Lähestymistavat ovat siis päinvastaiset, ja luonnossa vallitsee ainakin meidän näkökulmasta säännöllisyys, ei laillisuus.

Mutta mitä tekemistä säännöillä on Jumalan kanssa? No, jos lähtökohtana on ateismi tai vähintäänkin skeptinen agnostismi, niin siitä loikkaaminen hyväntahtoiseen, ikuiseen ja kaikkivoipaiseen Jumalaan voi tuntua hieman haastavalta. Siksi haastankin lukijan kysymällä:

Missä muodossa luonnonlait ovat olemassa?

Voimme olettaa, että luonnonlait ovat todellakin olemassa, mutta miten, ja missä? Tieteellinen tutkimus on paljastanut luonnonlakien olemassaolon, mutta ei sitä, mitä luonnonlait itsessään ovat. Olemme esimerkiksi havainneet, että valon nopeus tyhjiössä on 299,792,458 metriä sekunnissa. Mutta miten tämä sääntö määrittyy? Joku saattaisi tähän vastata toteamalla, että säännöt, kuten metrit ja sekunnitkin, ovat vain ihmisten keksimiä käsitteitä, eivätkä ne sinänsä ole olemassa missään muualla, kuin aivoissamme. Mutta tämä vastaus ei minua tyydytä, sillä pysyisihän valon nopeus ennallaan, oli sitä ihmiset pohtimassa tai ei. Lisäksi se ei selitä sitä, miksi valon nopeus on mitä se on, tai ongelma yleistettynä: miksi mikään on miten se on?

Tästä me pääsemme nopeasti ylenpalttisiin filosofisiin kysymyksiin, kuten "miksi mitään on yleensäkään olemassa?" ja "onko mitään oikeasti olemassa?", mutta säästetään nämä vielä myöhemmälle. Valon nopeus tyhjiössä on ja pysyy, mutta miksi? Miksi tämä sääntö ei muutu joksikin muuksi, vaan on? Meidän näkökulmasta luonnonlait ovat kuten ne ovat, eivätkä ne muuksi muutu ajan kulussa tai paikan vaihtuessa. Ja tämä on vielä pehmeä pala purtavaksi, vaikka se meneekin kaikkea meidän kokemaamme vastaan. Kokemuksemme luonnosta on ikuisesti muuttuva ja vaihteleva maailma. Me olemme ainetta joka liikkuu paikassa ja ajassa. Me synnymme, vanhenemme ja kuolemme. Muutamme pois lapsuudenkodeistamme vieraille paikkakunnille, käymme lomamatkoilla Espanjassa ja yliopistokaupungeissa opiskelemassa. Kaikki kokemamme on iäti muuttuvaa, eikä koskaan pysy paikallaan. Miten siis sovitamme muuttumattomat luonnonlait meidän elämänkokemuksiimme?

Eräs varovainen lähestymistapa tähän pulmaan on yliluonto tai metaluonto. Voimme ymmärtää yliluonnon oleellisena ja rinnakkaisena todellisuutena luonnolle, joka on ominaisuuksiltaan luontoon nähden päinvastainen: jos luonnossa kaikki on jatkuvassa muutoksessa, niin yliluonnossa kaikki vain on. Yliluonto on siis käsitteenä eräänlainen ajaton, tilaton ja aineeton todellisuus luonnon ohella, joka auttaa meitä ymmärtämään luonnonlakien todellisen olemassaolon.

Jos luonto on jatkuvassa muutoksessa, ja luonto noudattaa luonnonlakeja, jotka eivät ole jatkuvassa muutoksessa, niin silloin luonnonlait eivät ole olemassa luonnossa, vaan yliluonnossa.

Yliluonto siis kattaa yksinkertaisuudessaan kaiken sen, mikä ei ole osa luontoa.

Luonnon ja yliluonnon ominaisuuksista

Ymmärtääksemme luonnon perustavanlaatuisia ominaisuuksia, meidän tulee ajatella hyvin yleistävästi. Toisin sanoen, meidän tulisi löytää jokin yhteinen tekijä kaikille havainnoillemme, ja ne yhteiset tekijät olisivat luonnon ominaisuudet. Ehdotan ainakin seuraavia asioita luonnon ominaisuuksiksi:

muutos
määräisyys

Perustelen valintojani seuraavanlaisesti: Kuten aiemmin mainittu, voimme havaita luonnon olevan jatkuvassa muutoksessa, toisin sanoen mikään ei pysy ennallaan. Muutos on hyvin yleinen käsite, joka kattaa kaiken, mitä luonnossa havaitsemme: vuorokausirytmi, vuodenajat, ikääntyminen, kasvaminen, kutistuminen, oppiminen, rakentaminen, purkaminen ja niin edelleen. Kaikkia edellämainittuja asioita yhdistää muutos.

Liike (luonto) vs muutos (yliluonto)

Luonnossa kaikki muutos on aineen liikettä suhteessa muuhun aineeseen. Jos siis kuvittelisimme yhden kappaleen alkeellisinta mahdollista ainetta avaruudessa ja ajassa, niin voisiko se aine liikkua? Jos ei ole mitään muuta ainetta suhteessa mihinkä se voisi liikkua, niin onko liikkuminen mahdotonta? Liikkuminen on mahdotonta, jos avaruus on kooltaan ääretön, mutta mahdollista, jos se on äärellinen, sillä äärellisessä tilassa aine voi liikkua suhteessa tilan "reunoihin".

Aika on puolestaan täysin yliluonnollinen käsite, sillä nykykäsityksemme mukaan aikaa ei ole olemassa luonnollisessa muodossa. Meillä ei siis ole mitään aineellista todistetta sille, että aikaa olisi olemassa, emmekä täten voi mitata aikaa. Mutta me voimme päätellä ajan olemassaolon. Yksinkertaisena esimerkkinä, haastan lukijan miettimään miten me mittaamme aikaa. Luolamies saattaisi mitata aikaa seuraamalla auringon liikkeitä taivaalla, ja hän voisi veikata, että aurinko liikkuu aina samalla vauhdilla, ja täten nimetä yhden auringonkierron päiväksi. Ja täten ihmisyys keksi, kuinka mitata aikaa. Mutta esimerkin luolamies ei varsinaisesti mitannut aikaa, vaan auringon liikettä taivaalla, mutta koska auringon hidasta liikettä on hyvin helppoa (jahka sangen pitkästyttävää) seurata, aika -käsitteen määritelmäksi muodostuu vakiona liikkuvan aineen liikuttu matka, kuten esimerkin auringon liike. Tämä on pilkulleen sama periaate jota hyödynnetään nykyäänkin eri aikayksiköiden määritelmissä. Esimerkiksi:

Sekunti määritellään kiinnittämällä cesium-133-atomin häiritsemättömän perustilan ylihienorakennesiirtymää vastaavan säteilyn taajuudeksi 9 192 631 770 Hz, missä Hz on yhtä kuin s^-1. (Bureau international des poids et mesures)

Eli koska aika ei ole aineellinen käsite, emme voi mitata sitä suoraan, vaan meidän pitää parhaamme mukaan päätellä se niillä aineellisilla keinoilla, mitä meillä on käytössämme.

Me havaitsemme, tai ainakin käsitämme, että aika on olemassa, mutta miten, missä ja miksi se on olemassa?

Mitä, missä ja miksi ovat aika, avaruus ja aine olemassa?

Määritelmiä

Muutos - Kaksiarvoinen vaihtuminen. Olio on, ja sitten se ei ole. Tai olio ei ole, ja sitten se on.
Sijainti - Aineen etäisyys ja suunta suhteessa toiseen aineeseen.
Liike - Aineen sijainnin muutos.

Muutoksen määritelmä: ensin jotain on, sitten ei ole. Liikkeen määritelmä: ensin jotain on paikassa s ja ajassa t, sitten ei ole.

Luonnossa on aineellista muutosta, eli liikettä. Yliluonnossa on aineetonta muutosta, eli luomista.